Lää­kärin yk­si kes­keinen teh­tävä sisäil­mas­to-on­gel­missa on ar­vioida si­säilman laa­dun tervey­del­listä merki­tystä raken­nuksen käyt­täjien ja jos­kus myös yksit­täisen po­tilaan kan­nalta. Sisäil­mas­to-on­gelmia arvioi­taessa koros­tuvat kosteus­vauriot, kos­ka nii­hin liit­tyy lisään­tynyt astma­riski. On kui­tenkin tär­keää huo­mioida kaik­ki al­tisteet ja muut tilan­teeseen vaikut­tavat te­kijät. Terveys­vaaran ar­vioinnin edel­ly­tyk­senä on perus­teel­linen, raken­nus­tek­nisiin ja tarvit­taessa mui­hin selvi­tyksiin perus­tuva altis­tu­misen kar­toitus. Kosteus­vau­rioissa yksit­täi­sillä mikro­bi­mit­tauk­silla ei ole juu­rikaan käyt­töarvoa il­man koko­nais­ti­lanteen selvit­tä­mistä. Si­säilman tervey­del­lisen merki­tyksen ar­viointiin tar­vitaan yhtei­sesti sovit­tuja peli­sään­töjä ratio­naa­lisen toi­minnan ja raken­nuksen käyt­täjien tasa­ver­taisen koh­telun takaa­mi­seksi.